UUSI PAKINA JTK

KUNNON MIES

Isäukko valeli kylpyhuoneen avattujen peililasien edessä kasvojaan viileällä vedellä. Edellisenä päivänä yhdessä kumppanin kanssa he olivat käyneet isoilla pizzoilla ruokaravintolassa. Kookkaasta tonnikalapizzasta riitti molemmille hyvät palat vielä kotiin vietäväksi.

Parhaat tajuamiset kytkeytyvät arjen puuhailuun.

Siinä kasvojaan virkistäessään isäukko muisti eilisen episodin.  Hän jäikin sitä aamutoimiensa aikana miettimään. Ravintolan ruokapöydän ääressä hänen korviinsa oli kantautunut tavallisuudesta poikkeavaa ääntelyä naapuripöydästä. Kääntäessään päätään isäukko oli huomannut, että kova ääni kuului pöydän ääressä istuvan keski-ikäisen naisen suunnasta. Naista vastapäätä istui puoleksi harmaantunut mies.

Puoleksi harmaantunut oli suorasanaisesti komentanut seuralaiselleen tämän ruokatapaa. Mies oli sanonut, että pidä pienempää meteliä. Hän oli sanonut sen niin kovalla äänellä, että se oli kuulunut naapuripöydässä istuneen isäukon korvaan. -Polttiko puoleksi harmaantunut päreensä, isäukko oli pohtinut.

Yllättävästi pöydässä puoleksi harmaantunutta vastapäätä istunut keski-ikäinen nainen ei ollut reagoinut miehen sanoihin mitenkään. Sen sijaan hän oli jatkanut syömistään samoin kuin oli vähän aiemmin tehnyt.  

Isäukon mielestä puoleksi harmaantunut oli sosiaalisessa tilanteessa käyttänyt odottamattoman kovia sanoja. Isäukkoa jäi vaivaamaan mitä kuohahduksesta vuorovaikutustilanteessa voi seurata. Suorasanaisuus on hyvä asia, mutta ei ihan missä vain, isäukko spekuloi.  

Isäukko muisti kuinka häntä olivat edellisenä päivänä ruokaravintolassa kaiken aikaa vaivanneet puoleksi harmaantuneen kommentoinnit. Ne eivät jääneet vain pariin sanaan. Puoleksi harmaantunut oli toistanut ne useaan kertaan ja entistäkin käskevämmin.

Uusi näkökulma syntyy pienestä sysäyksestä

Palattuaan kotiin isäukko oli vielä illalla pohtinut ravintolassa tapahtunutta. Asuinkumppanilleen hän ei asiasta ollut mitään toistaiseksi sanonut. Naapuripöydässä istunut pariskunta oli ollut isäukolle tuntematon. -Ehkä olivat turisteja ja matkalla kaupungissa, isäukko ounasteli.

Ravintolassa edellisenä päivänä tapahtunut kosketti isäukkoa siinä määrin, että vielä seuraavana päivänä hän käytti aikaa sen läpikäymiseen. Isäukko muisti, tarkemmin mietittyään, että tosiasiassa keski-ikäinen nainen oli röyhtäillyt tavallista tiuhemmin

Käsiään aamulla kasvojen pesun jälkeen pyyhkeeseen kuivatessaan isäukko teki suunnitelman. Mies aikoi pohtia ravintolakohtausta enemmänkin. Hän päätti hyödyntää tilanteen esille nostamia ajatuksia kaavailemallaan painonhallintakurssilla.

Isäukko poistui kylpyhuoneesta, sammutti valot ja käveli kohti työpöytäänsä. Työpöytä sijaitsi olohuoneen perällä ja oli eristetty sermillä.

Kropan liikuttelu musiikin tahdissa jelppaa ajatusten liikettä

Olohuoneessa oleva radio pauhasi. Isäukko meni säätämään pauhua pienemmälle pystyäkseen keskittymään töihinsä. Juuri sillä hetkellä vehkeestä alkoi kuulua hänen lempikappaleensa.

Isäukko halunnut missata hyvää biisiä ja niinpä hän väänsikin toosaa kovemmalle. -Ennen työntekoa on hyvä ottaa muutama piristävä tanssiaskel. Isäukko oli monen muun tavoin huomannut sen, että musiikki on hyvää treeniä. Siinä verenkierto vilkastuu, jolloin aivot lisähapen ansiosta löytävät uusia uomia: Liikkuessa saa etäisyyttä asioihin. Isäukko antoi musiikin viedä mukanaan. Hän ryhtyi tanssimaan.

Isäukko hytkyi oikein urakalla. Hän liikutteli käsiään ylös ja alas samoin kuin oli tehnyt käsivarsilleen niitä jumpalla vahvistaessaan. Hän notkisti ja suoristi polviaan ja liikutteli päätään sinne ja tänne. Hän heilutti lantiotaan, nousi varpailleen ja laskeutui takaisin. Hän vieläpä harjoitti sormiaankin rutistamalla niitä nyrkkiin ja auki.  

Keittiöstä kuului kilinää. Asuinkumppani tyhjensi tiskikonetta. Isäukko hiljensi tanssiaskeleitaan. Hän huikkasi keittiön suuntaan haluten selvittää mitä asuinkaveri oli havainnut edellisenä päivänä ravintolapäivällisellä.

 Isäukon odottaessa kumppanin vastausta, hän samalla vielä pyöritteli hartioitaan. Kappale oli loppumassa. Isäukko toivoi, että asuinkaveri olisi tehnyt joitakin havaintoja naapuripöydän pariskunnasta.  

-En mitään. En huomannut mitään erikoista, kuului muutaman metrin päästä osittain avoinna olevan keittiön oven takaa. Isäukon pieneksi pettymykseksi asuinkumppani oli ollut niin keskittynyt ruokaansa, ettei hän ollut edes huomannut naapuripöydässä olevaa pariskuntaa.   

– Ahaa, isäukko huudahti takaisin. Kummallista, ettemme molemmat olleet huomanneet asiaa, isäukko pohti. Isäukko arveli, että ehkä asuinkumppani oli istunut sellaisella puolella pöytää, johon naapuripöydässä olleiden ääni ei ollut kantautunut.

Tyytyväisyys kulkee järjen kanssa yhtä matkaa

Isäukko käveli työpisteelleen ja istui alas. Hänellä oli ergonominen työtuoli. Tuoli tuki selkää ja niskaa. Ajatus luisti aina hyvin, kun hän istuutui pöydän ääreen. Maailmanlaajuisen virusepidemian jälkeisenä aikana tottuminen työn tekemiseen kotiolosuhteissa oli haasteellista. Parasta siinä oli kuitenkin, että keskustelu läheisen kanssa onnistui, olivathan kodin asukkaat jatkuvasti kuuloetäisyydellä toisistaan. Sai kysyä mielipidettä.

Varsinaisen ammattinsa ohessa, kotipöydän äärellä, sivutoimisten kurssien suunnittelu kuului asiaan isäukolla. Niinpä isäukko päättikin täysipainoisesti keskittyä tulevaan asiakokonaisuuteen. Siinä ravintolan tapahtumat auttoivat häntä suuresti.

Ajan kanssa lopputuloksen saa kajastamaan

Ravintolassa olleen puoleksi harmaantuneen sanat eivät noin vain isäukon päästä kadonneet, isäukko tuumiskeli pariskuntaa. -Ympäristön aktiivisesta kuuntelemisesta on hyötyä, isäukko iloitsi. Siinä toisen näkökulma avautuu.  

Keski-ikäinen nainen ei ollut sanonut mitään. Tilanteessa ei ollut syntynyt, huolimatta karkeista sanoista, minkäänlaista skismaa. Episodista olisi voinut kehittyä pahempikin, jos nainen olisi hermostunut. Erilaiset tunteet olisivat nousseet pintaan. Mitä ilmeisimmin sillä olisi ollut oma vaikutuksensa myös muihin ravintolassa ruokailleisiin, isäukko arveli.

Täysin erilaisissa tilanteissa ihmisillä voi olla erilaisia motivaatioita heidän käyttäytymiselleen. On pitkäkestoisia olotiloja, kuten laihduttaminen. Ravintolassa sanailu on lyhytaikaisempaa toimintaa. Lopulta on kyse siitä, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa.   

Ravintolassa näkemästään pariskunnasta isäukko tiesi nyt sen, että heidän kommunikointinsa oli yksisuuntaista. Tosin isäukko ei nähnyt hienovaraista viestintää. Kasvojen ilmeillä voi kertoa toiselle, jos tuntee tämän hyvin, mitä kokee. Käytiinkö kotona varsinainen keskustelu. Sanaharkkaa naapuripöydässä ei kuitenkaan syntynyt isäukko muisti.

Isäukkoa kiinnosti ihmisten käyttäytyminen. Siitä syystä hän oli tehnyt myös ravintolan pariskunnasta syrjäsilmällä havaintoja.  Isäukko piti puoleksi harmaantuneen käytöstä ajattelemattomana.

Henki syntyy monen tekijän yhteissummana

Erilaisiin vuorovaikutuksellisiin episodeihin perehtyminen kasvattaa luonteen lujuutta, isäukko uskoi. Hän oli jo pitkälle suunnitellut kurssia hoikentujille. -Ravintolassa tapahtuneella, laihduttamisella ja kurssilla yhteistä ovat tunnelma. Toisen sanat herättävät toisessa ajatuksia. Tunnelman voi kannustavilla termeillä nostaa kattoon tai lyntätä.

Isäukko pähkäili laihdutuskurssia kaikista mahdollisista suunnista. -Ajatus kurssista saa vielä kehittyä. -En lyö lukkoon mitään puolivalmista Oikeiden termien käyttöön isäukko aikoo kiinnittää erityistä huomiota, jos kurssi toteutuu. Kiitos ravintolassa näkemänsä sanailun.

Laihduttaminen versoo puun oksien tapaan moneen suuntaa. 

Syvämietteisesti isäukko paneutui puoleksi harmaantuneen käyttämiin termeihin. Ravintolan miesasiakas olisi voinut harkita hetken. Tosin silloin isäukkokaan ei olisi hyötynyt episodista tulevaa mahdollista laihdutuskurssia ajatellen. -Tapa ilmaista sanansa on ratkaisevat, mutta sanaton tuokio unohtuu helposti.

Tilanteen rikkovat sanat muistaa vuosien päähän. Isäukkoa alkoi vaivata, josko vaihtelevia tunnelmia eri tilanteissa olisi erityisesti selvitelty. Vuorovaikutuksen lainalaisuudet ihmisten kesken olivat isäukon ajatuksissa jääneet vähemmälle huomiolle.

Isäukko läpivalaisi aiempaa tapahtumaa tietämättä sen syistä. Isäukko toki oli kuullut mistä syystä puoleksi harmaantunut oli hermostunut. Kummankaan näkökulmasta hänellä ei ollut aavistustakaan. Naapuripöydässä ruokailleille se saattoi olla osa heidän tavanomaista kanssakäymistään.

Isäukko oli kunnon mies, eikä tapahtuma jättänyt häntä viileäksi. Hänen näkemyksensä mukaan puoleksi harmaantunut olisi voinut käyttäytyä kohteliaammin.

Keskeistä kaikessa ovat pää ja kroppa 

Isäukko uskoi, että tietynlaiset äänet vaivaavat yleisesti kuuloetäisyydellä olevia. Varsinkin kun niitä kuulee ruokapöydässä, isäukko pähkäili.  

Minkäänlaista johtolankaa ei kuitenkaan alkanut löytyä isäukon etsimälle asialle. Lopulta valoa alkoi välkkyä tunnelin päässä. Tunnelman ylläpidon kannalta sillä on merkitystä miltä kehossa tuntuu. Isäukko löysi sanan ketoosi. Niinpä hän suunnistikin googlettamaan sen merkityksiä. Pian isäukolle selvisi, että tietynlainen ruokavalio aiheuttaa rasvan palamista kehossa. Tämän seurauksena ihminen laihtuu.

Isäukon mielestä vähän kyseenalaisessa ruokavaliossa paino romahtaa liian nopeasti. Siitä tulee henkisesti huono olo, isäukko jupisi. Ammattihenkilöille, kuten näyttelijät ja urheilijat, nopea painon pudotus saattaa olla työn saamisen ja jatkumisen kannalta elintärkeää pienellä riskillä, isäukko myönsi.

Tarkemmin muistiaan tiristettyään isäukko tajusi, että puoleksi harmaantuneen lautasella ei ollut näkynyt kasviksia. Laihduttiko mies ja oliko hän ollut ketoosissa. Oliko siinä syy puoleksi harmaantuneen käytökseen ja tiesikö keski-ikäinen nainen miehen laihduttamisesta. -Jos niin, silloin koko pakka saa uuden merkityksen.

Isäukon tekemän huomion mukaan kroppa ja tilanne ilmi selvästi ovat synkroniassa keskenään. -Niiden yhteisvaikutuksesta syntyy tunnelma. Isäukosta tuo havainto oli merkittävä, joskin lopullista vastausta ravintolassa istuneen miehen käytökseen ei tullut.

- Laihdutuskurssilla tuo kaikki on muistettava, isäukko päätti.

Alustus, isäukko

Luento, ikuinen laihduttaja

Välipala, terveellistä purtavaa

Keskustelu, aiheena tunnelma, isäukko johtaa

Musiikkia, yhteislaulu

Loppusanat, onnistunut laihduttaja

 

Isäukon mahdollisesti alkavan laihdutuskurssin alustava sisältö.

 

PUOLITUTUN VIISAUS

Isäukkoa mietitytti eräs kuulemansa, mieleen jäänyt näkemys. Erikoisen käsityksen oli sanonut puolituttu. Hän oli todennut, että -jos lihoo, niin on mistä laihduttaa.

-Se oli ajatuksia herättävästi ilmaistu, ajatteli isäukko.

Isäukko alkoi huvikseen pohdiskella tuon lauseen sisäistä tunnemerkitystä.

Ensi alkuun hän muisteli missä yhteydessä puolituttu oli nuo kiintoisat sanansa ilmoille päästänyt. Ajankohta ainakin oli ollut kesä.

Liiat kilot ovat sopiva, elämään kiinteästi kuuluva haaste, jonka kanssa kuuluukin mittelöidä.

Puolituttu ei aina jaksanut laihduttaa. Ei hänen tilanteensa haasteellinen ollut. Ainakaan hänen omasta mielestään. Ja sitä lähtökohtaa oli kunnioitettava.

Isäukon silmään puolitutulla menikin varsin hyvin. Oli uusi parisuhde, äskettäin hommattu kiva asunto ja hyviä ystäviä.

Painolukema olikin sitten hänellä se akilleen kantapää. Puolituttu puhui jatkuvasti painoon suoraan tai välillisesti liittyvistä asioista, kuten vaatetuksesta. -Pitää näyttää hyvältä shortseissa. Jokaiseen käsivarteen eivät sovi kaikenlaiset lyhythihaiset paidat. Lököttävät pitkikset ovat kauhistus. Tämänkaltaisia seikkoja puolituttu luetteloi yllättävän usein isäukon häntä nähtyä vaikkapa kadulla.  

Puolitutun kannalta oli onnekasta, että molempien tapa suhtautua ylipainoon oli sama. Molemmat näkivät liiat kilot elämään oivallisesti liittyvänä sopivana voimainkoetuksena. Otteluna ne olivat parasta mitä he tiesivät.

Puolituttu yritti kynsin hampain kerta toisensa jälkeen aloittaa hoikennuskuurin. Isäukon vastaisesti hänellä ei kuitenkaan ollut suunnitelmaa. Laihdutusaikeet jäivät hänellä yleensä aikomuksiksi ja niihin isäukko päätti nyt, puolituttua tarpeeksi monta kertaa asian tiimoilta kuultua, puuttua rivakasti.

Säännöllisyys on vähemmän hassu tapa pitää paino sopivana.

Isäukko oli jo niin rutinoitunut laihduttamisen kanssa, etteivät isommatkaan hankaluudet pysyvästi kyenneet horjuttamaan häntä.

Isäukon viikko kului ahertaessa työn ja tavanomaisten päivittäisten asioiden kimpussa. Perjantai-ilta alkoi tavalliseen tapaan viihteen merkeissä. Eikä se tarkoittanut sen kummempaa kuin, että mies salli itselleen asioita, joita hän ei suin surminkaan tekisi muulloin.

Keskiviikko oli ja pysyi isäukolla päivänä, johon hänelle olivat jo pysyvästi piirtyneet sellaiset tavanomaiset sanat, kuten: riittävästi terveellistä, mutta rajoitetusti. Samalla tavoin ne kuuluivat neljään muuhunkin arkipäivään.

Linja oli pitänyt isäukolla jo pitkään. Jos ote joskus heltisi, mikä on erittäin inhimillistä, systeemiin palaaminen onnistui mieheltä vallan mainiosti.

Mikäli jollain tietyllä hetkellä ei ole sen kummempaa harrastusta, voi hyvinkin aloittaa dieetin.

Painon ollessa juuri sopiva, tuskin kellään on tarvetta sen pudotukselle. Kutistukseen tähtäävällä on hyvä olla jotain mistä vähentää.

Strateginen kohta viikosta oli isäukolla loppuviikko. Puolituttu koki kaikki päivät viikossa haasteellisiksi kun piti aloittaa pudottaa ylimääräisiä kiloja.  

-Puolitututun on hyvä tietää laihduttamisen tosiasiat, arveli isäukko. Esimerkiksi, että ihminen lihoo vääjäämättä sellaisina päivinä, jolloin hän sallii itselleen kaiken mahdollisen mitä kaappi sisällään pitää. Pizzojen, makkaroiden, ranskalaisten, piiraiden, jäätelöiden ja vanukkaiden ahtamisella kontrolloimattomasti sisäänsä on seurauksia.

Sen sijaan, kun painon hallinta on linjassa, koko viikko merkitsee viikonlopun odottamista. Pääsyä herkkujen ääreen. 

Tämän kaiken tiesi laihduttamisen konkari, isäukko.

Tylsää elämäntilannetta oivallistaa kiinnostus alkaa säännellä syömisiään.

Puolituttu oli vanhan tapansa mukaisesti syönyt reippaasti koko viikon ajan. Tavallinen ahdistus painon noususta oli vaivannut häntä ikävästi kuten aina ennenkin. -Pistelin poskeeni makeaa ja suolaista palaa vatsan täydeltä. Minulla meni viikon aikana suusta alas yksi kokonainen kermapitko, pussillinen voipullia ja pari pussia liköörikonvehteja kaikkien muiden aterioiden lisäksi, puolituttu tilitti.

Työpäivänsä päättymisen kunniaksi hän oli ottanut tavaksi herkutella oikein olan takaa. -Kun tulee väsyneenä töistä kotiin, ravintosisältöjä ei kuulu käännellä mielessään, hän perusteli. Mainittakoon, että keskeiseksi merkiksi alkaneesta vapaa-ajasta nuorehkolla puolitutulla oli herkkujen lisäksi iltaisin muodostunut hyvästä televisio-ohjelmasta tai jonkin viihdesovelluksen ohjelmatarjonnasta, kuten elokuvasta tai sarjasta nauttiminen.  

Isäukosta tuo kaikki herkutteluun liittyvä puhe kuulosti tutulta. -Sitä se oli minullakin aiemmin, hän jutteli.

Jos viikon viimeisimmät päivät menevät rankan riutumisen merkeissä viikon aloitus on entistä haasteellisempaa.

Isäukko ei toimissaan koskaan eliminoinut syömiseen liittyviä mielihalujaan. Hän ei syönyt vain siksi, että piti syödä. Vain harvoin syöminen tuntui isäukosta tyhjänpäiväiseltä. Hän söi, koska piti ruuasta.

Puolituttu sen sijaan harrasti syömistä milloin tahansa. Silloinkin, kun hänellä ei oikeastaan tehnyt mieli mitään. Harmittihan se häntä luonnollisesti

Viisaalla ruokailijalla kiukku ei puske päälle, eikä asuinkumppanin kanssa tule yhteenottoja.

Isäukko torjui ajatuksen viikonlopusta vailla herkullista syötävää. Se merkitsi hänelle kurjistumista. Varsinkin jos koko työviikko olisi mennyt, ettei suuhun olisi tullut laitettua mitään hyvältä maistuvaa.

Ennen niin kivat radio-ohjelmat olisivat aivan varmasti tuntuneet kyllästyttäviltä. Miellyttävät kirjat olisivat vaikuttaneet latteilta ja kaverin puhelu ei olisi paljoa innostanut. Lisää vaikeusastetta herkuttomaan viikonloppuun olisivat varmasti tuoneet sattumalta nähdyt ja haistetut hyvän ruuan tuoksut ja muut pöperöt. Isäukon olisi ollut vaivalloista elää hyvinvoivana niin rajoittuneissa raameissa. Paluu vanhoihin, epäterveisiin ruokatapoihin olisi ollut lähellä.  

Kaikkea tietämäänsä hän nyt ryhtyi, opettaja kun oli, seikkaperäisesti selvittämään laihduttamisesta kiinnostuneelle puolitutulleen.

Puolituttu saikin aivan ensimmäiseksi totuudeksi kuulla sen tosiasian, että arkipäiviksi ei kannata varata yhtään mitään. Siis mitään sellaista, joka voisi horjuttaa päättäväisyyttä.

Hoikaksi pyrkiminen ei ole vain lihottavien ruokien karttamista. Se on uudenlainen asenne omaa syömistä kohtaan.

Meneillään olevaa viikkoa ajatellen isäukko oli ostanut kaikkea hyvin tavallista, kuten perunoita ja jauhelihaa. Totta kai niiden suosimiensa tuoreen salaatin ja tomaattien lisäksi. Niihin isäukolla ei ollut erityistä intohimoa liikasyömistä ajatellen. Toki hyvältä maistuvia perunoita isäukko saattoi joskus ottaa lisää lautaselleen.

Onneksi vähän suuremmastakaan kerralla syötyjen keitettyjen perunoiden tai vedellä huuhdeltujen kasvisten määrästä ei seuraa mitään sen kummempaa kuin ihan hyvä olo.

-Leveyttään ei voi kasvattaa pelkillä perunoilla. Rasva niiden rinnalla on se, joka saa kilot karttumaan.

On hyvä lähtökohta pudottaa painoaan, jos näkee siitä olevan hyötyä.   

Isäukko näki, että kokemus laihduttavan osasta puuttuu, jos ei itse ole koskaan ollut ylipainoinen: Epätoivoisesti painoaan laskemaan yrittävä toinen tulisi huonosti ymmärretyksi. -Sitä olisi aivan ulkona siitä variaatiosta, joka liittyy laihduttamiseen. Ja siitä, kuinka kehon painolukemien laskiessa tunteet ryöpsähtelevät pintaan.

Puolitutulle oli onni, että vertainen, saman elänyt isäukko oli lähellä. Puolitutun suustaan päästämä viisaus oli hyvin myönteisellä tavalla konkretisoitumassa. Hänellä oli mistä laihduttaa. -Juurtuneet tavatkin voivat heittää volttia, kun toinen auttaa toista mäessä. Niin isäukko sanoi ja hän kyllä pitää sanansa. Sen monet tiesivät.

 

                                                OSA II

JÄNNITYS

Jännitys tuli isäukolle tänään siitä, kun hän oli lähdössä hammaslääkäriin, eikä hän tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Piti keskittyä. Tuli ajoittaa ruokailu siten, ettei suoli alkaisi toimia vastaanoton aikana. Isäukkoa jännitti kaikki se uppoutuminen. -Oli eliminoitava pois paljon hauskaa, jota olisin mieluummin tehnyt. 

Mies olisi mieluummin keitellyt lämmintä juomaa, tehnyt hyvää purtavaa kyytipojaksi ja lueskellut oivaltavia uutisia. Erityisesti tiedesellaisia. -Niissä on se hyvä puoli, että, jos kyseessä oli yhtään luettavampi lehti tai sivusto, niin jutuissa on yleensä faktapohja taustalla.

Hauskimpia ovat totuudet!

Mielikuvitus, ihmiset, he, jotka työskentelevät totuuksien parissa. Sellaiset ihmiset miellyttivät isäukkoa -He kävelevät silmät avoinna. -Ovat valinneet elämänurakseen paikkansa pitävyyksien etsimisen, koska rutiininomaiset työhommat ehkä puuduttavat heitä. Varmasti vilpittömyyksien penkominenkin on pitkälti toistamista, mutta joskus voi ehkä olla mahdollista keksiä myös jotain uutta, isäukko uumoili odottaessaan hammaslääkäriin pääsyä.

Jotkut julkaisut osaavat kuvata käsittelemänsä aiheet rehellisesti. Erityisesti ne, joissa asia tuodaan kansantajuisesti esille, olivat isäukosta mieluisia. -Aiheisiin ei jumiuduta, vaan tekstit on kirjoitettu selkeästi. Lauseet eivät niissä olleet pitkiä ja koukeroisia., vaan helposti ymmärrettäviä.

Antaessaan saa.

Isäukosta oli hauskaa lukea erilaisia kirjoituksia, mutta tänään hän oli keskityttävä hammaslääkärille menemiseen, joten lukemiset saivat jäädä. -Ruisleivän järsiminen onnistuu helpoimmin ehjin hampain, eikä vihlominen ole kivaa.

Isäukko oli tällä kertaa päättänyt ottaa erilaisen asenteen mennessään lääkärille. Ennen hänen aikansa meni jo monta viikko ennen vastaanottoa sen jännittämiseen. -Tällä kertaa asennoidun kunnioittavasti sekä hammaslääkäriin, että hammashoitajaan itseäni unohtamatta. Isäukko oli toivonut pystyvänsä oikein hyvään vuorovaikutukseen vastaanotolla olevien henkilöiden kanssa. Hän arveli, että toivoessaan itselleen ennen käyntiä myönteistä suhtautumista, se siirtyisi mukana ja johtaisi jännityksen vähenemiseen.

Kaiken sujuminen ei jännitä

Ennakointi jännitti isäukkoa. Koska se vaatii häneltä tavanomaisesta poikkeavaa panostamista. Isäukon oli yritettävä kovasti keskittyä, älytäkseen, että saadakseen hyvää palvelua hammaslääkäriltä, hänen oli myös itsensä tehtävä jotain asian edistämiseksi. 

Mies oli käynyt tyhjin vatsoin lenkillä ennen hammaslääkäriä myötävaikuttaakseen sen hetkiseen oloonsa. -Mitään ei pidä syödä, ettei maha ala toimia vastaanoton aikana. Hän oli jo edellisenä päivänä harkinnut, että jos hän nukkuu huonosti ja on kovinkin väsynyt, niin tavanomaisen lenkin voi unohtaa ja ainoastaan tehdä rutiinijumpat. 

Kaikki tuo keskittyminen tavanomaisesta poikkeavasti, aiheutti isäukolle jännittyneisyyttä. Joskin hän tunnisti, ettei se ollut runsasta.

Vastaanotolla kaikki sujui mallikkaasti. -Isoa miestä suuri injektioruisku kädessään en nähnyt. Vastassa oli ollut hennohko nainen, joka oli hymyillyt isäukolle ystävällisesti.

Isäukon jännitys oli muuttunut huojentuneisuudeksi. Vielä vuoroaan odottaessaan hän oli ollut hermostunut. Isäukko oli liikutellut jalkojaan edestakaisin itsensä rauhoittamiseksi. Välillä ne olivat ristikkäin, sitten vierekkäin ja taas toistensa päällä. Samalla katse oli tahattomasti hakeutunut vastapäiselle seinälle etsimään jotain tarkasteltavaa.

-Ei siellä mitään ollut kuin ainoastaan vuoronumeroita ja kehotus desinfioida kädet tullessa ja lähtiessä.  Paperilappusilla oleva teksti oli niin pientä, että olisi pitänyt nousta ylös lukemaan niitä. Sen isäukko jätti tekemättä, koska kukaan mukaan ei niin tehnyt, eikä näyttänyt olevan niistä sen enempää innostunut.  

Tuskin laitekaan kaikkea havaitsee

Tultuaan takaisin kotiin, isäukko oli hyvillä mielin. Käynti oli positiivinen elämys. Isäukko oli jopa halannut hammaslääkäriä hoidon jälkeen ja kiittänyt kovasti.

Myös sekä hammaslääkäri että hammashoitaja olivat toivotelleet isäukolle hyvää kevättä. Isäukko toivoi mielessään, ettei hänen seuraavalla viikolla tarvitsisi palata takaisin. Se oli ainoa asia, joka aivan pikkuisen palautti aikaisemmin kadonnutta jännityksen tunnetta.

Isäukon oli myönnettävä, että purentaelinten parissa touhuavat yrittivät parhaansa. -Hammaskalustoni on aina ollut haaste. Isäukon purenta oli aavistuksen verran vino, mutta ei sitä ulospäin huomannut. Hän kuitenkin ajatteli sen teettävän kovasti työtä alan tekijöillä -Purennan tasapainottaminen ei varmastikaan tietojeni mukaan ole koskaan helpoimmasta päästä.

Isäukkoa oli kannustettu välttämään kovia makeisia. Se oli isäukolle helppoa. Vaikka hän oli perso makealle, pehmeät leivokset päihittivät karamellit.  

Vastaanotolle mennessään isäukolla oli ollut mukana vanha röntgenkuva hampaistosta. Siihen viitaten hän oli kysynyt yhden tietyn hampaan kunnosta. Vielä siinä vaiheessa häntä kiinnosti kovasti kuulla, josko hän voisi purra rohkeasti.

Hammaslääkäri oli näyttänyt hänelle, että se hammas, josta isäukko oli kysynyt, oli kunnossa. Sen sijaan sen vastakkaisella puolella oleva toinen hammas vaatii tarkempaa syynäämistä, hammaslääkäri oli todennut. -Se saatetaan tulevaisuudessa joutua uudelleen paikkaamaan. Isäukko ymmärsi tämän niin, että sitä on enemmän puhdistettava.

Kuvassa näkyi joitakin valkoisia kohtia. -Ne olivat niitä, joita oli paikattu, oli hammaslääkäri maininnut. Isäukon mielestä hänen hampaistoaan oli korjattu tosi monin paikoin johtuen hänen herkuttelutaipumuksestaan ennen laihduttamista.

Varsinaisia reikiä ei sillä kertaa löytynyt. -Makean syömisen hallinnassa pitää olla edelleen säntillinen. Isäukko näki, että omalla järkevän tyylisellä laihdutuksella oli kauaskantoisia merkityksiä.

Useimmiten ei ihan varmasti voi tietää tulevaa.

-No, joka tapauksessa, kaikki tuo tavallisuudesta poikkeava valmistautuminen, pelko siitä, mitä tapahtuu. Isäukkoa oli ajatteluttanut moni asia: kohdellaanko häntä varmasti ystävällisesti, tuleeko työ ihan varmasti tehtyä huolellisesti ja tuleeko aivan varmasti paikattua jokainen reikä.

Isäukkoa oli jännittänyt, mutta jälkeenpäin hän tajusi, että hänen omalla satsauksellaankin on merkitystä.

Hänelle oli juteltu toimenpiteen aikana. Oli myös kysytty, että oliko hänellä hyvä olla. Isäukko oli vain nyökännyt ja sanonut, että oli oikein hyvä olla. Huolimatta siitä, että hänen suunsa oli täynnä monenlaisia vempaimia, eikä hän ajoittain saanut edes nielaistua kurkkuun kertyvää, suihkuavaa vettä. Isäukon mielestä homma tehtiin potilasta huomioon ottaen. Lisäksi mainittakoon, että ajoittain vehkeet otettiin suusta pois ja sanottiin, että nyt voi nielaista.

Pakon ja vapauden välillä on ero

Isäukko oli hyvin huojentunut kotiin päästyään. Hän ei voinut käsittää, että hänen oman näkemyksensä mukaan ekstra paljon tuunatussa suussa ei ollut lainkaan huomautettavaa.

Tauko olla syömättä kaksi tuntia oli asia, joka oli eniten isäukkoa vaivannut, vaikka hän syömättömyyden mestarina osasi olla pidempäänkin ruokailematta. -Kummallista, isäukko fundeerasi. Oliko kyse siitä, että on pakko olla syömättä. Sen sijaan, että oma päätös olla syömättä on vapaan tahdon seuraus. Asia mietitytti isäukko siinä määrin, että hän päätti kilauttaa kaverilleen.

He päätyivät johtopäätökseen, että ihminen on monimutkainen. Ja se on vain hyväksyttävä.

Myöhemmin tuota päivää muistellessaan isäukko hiukan epäili asiaa. Tosin hän kyllä uskoi alan spesialistia. Isäukko oli vielä kysynyt tietystä muusta hampaasta. Se oli aiemmin juurihoidettu. Nainen oli kiltisti tutkinut isäukkoa huolestuttavan toisenkin hampaan. -Kunnossa on, ekspertti oli ihastellut. Kolmannesta isäukkoa vaivanneesta hampaasta sanottiin, että juuren reunan raja erottuu hyvin. – Ei ientulehdusta. 

-Nyt ei enää jännitä, sanoi isäukko ja järsäisi palan juureksesta.

AADOLFIN KURKKU

-Olennainen osa elämää ruokailun ohessa on hengitys. Ilmaa vedetään keuhkoihin ja lasketaan sieltä pois, isäukko vuodatti istuessaan vanhan koulukaverinsa kanssa kauniin rantamaiseman äärellä miettimässä syntyjä syviä.

Aadolf oli jo pienenä päässyt jyvälle äänen vaikutuksista. Hän vahvisti lapsiorkesteria perhejuhlissa mikrofoniin huutamalla. Yhdellä hengenvedolla, niellessään isäukon kanssa nuotion äärellä kuivaa makkaranpätkää, hän puhkui sanojen muodossa ilmoille eri ulottuvuuksia itsestään.  

He olivat käyneet samaa koulua. Siitä asti he olivat olleet enemmän ja vähemmän yhteydessä toisiinsa. Yleensä se liittyi siihen, että toinen tarvitsi toista henkiseksi tueksi jossain elämäntilanteessa.

Tällä kertaa Aadolf oli soittanut isäukolle ja pyytänyt tätä kalareissulle. Molemmat pitivät pitkistä keskusteluista. Tästä syystä isäukon oli ollut helppo suostua. Aadolf odotti tulevaa visiittiä yhtä innolla kuin isäukko. Niinpä he päättivät lähteä yhdessä parantamaan soppakalojen pyynnin ohella maailmaa.

Ystävät, naapurit ja vihamiehet hengittävät

Syödessä hengitetään. Hengitystä tulee tuskin ajatelleeksi. Ilmaa soljuu alati kroppaan. Pian sitä tulee sitten vuorostaan taas ulospäin kehosta.

-Kaikki hengittävät. Amerikan presidentti vetää ilmaa sisäänsä. Valtaan haluava tekee samoin. Myös julkisuudessa paljon höykytetty poistaa ilmaa joka askeleella kropastaan.

Jaarittelevat samanikäiset olivat virittäneet onkensa valmiiksi, kun puhe oli yllättäen kääntynyt ensin Aadolfin kurkkuun, sitten hengitykseen ja vasta sitten varsinaiseen asiaan, soppakaloihin.

Joskus jokainen on hotkinut ruokansa

Aadolfin suureksi huoleksi oli myöhemmin elämässä muodostunut kurkun kuivuus. -Ruoka takertuu kurkkuun, Aadolf suri. Laulaminenkin on kärsinyt.

-Ruokailu, säännöllinen parhaimmillaan, on jokapäiväistä. Joidenkin ruokien kohdalla saattaa tuntua, että ne takertuvat nieluun. -Ehkä kyseinen ruoka-aine ei sovi sinulle, isäukko lohdutti. 

Aadolf oli huomannut, että tietyt ruoka-aineet tosiaan enemmän tarttuvat kurkkuun kuin toiset. -Yksi mahdollisuus on ostaa tarveaineet ja kokata itse. Saa juuri sellaista kuin haluaa. Yleensä Aadolf ei satsannut ruuan laittoon juurikaan.

Isäukko tiesi omasta mielestään lähes kaiken syömisestä pitkän laihdutuskokemuksensa ansiosta. Niinpä hän osasi ottaa kantaa Aadolfin pulmaan. -Varmasti samaa ruokaa saa ilman mausteita ja lisäaineita. -Ehkä ruoka tarttuu kurkkuusi, koska se on liian mausteista tai jospa syöt liian nopeasti, et pureskele ruokaasi, isäukko arveli.

. On kiire harrastuksen pariin, pitää ehtiä, Aadolf huoahti. Noista mausteista en tiedä, hän jatkoi epävarman oloisesti.

-Entä jos seuraavalla kerralla vähän hidastaisit, isäukko ohjeisti. Kuvittele vaikka, että kielessä on kipeä kohta. Todennäköisesti silloin syöt hitaammin.

-Niin ja ruokakin saattaa alkaa maistua paremmalta. Monilla on vatsavaivoja nekin voivat johtua hotkimisesta, Aadolf virkkoi.

Samaa ilmaa on kotona, metsässä ja koulussa.

-Jotain on mennyt kurkkuun, kun yskittää.  Yskän alkaessa, luontevasti sitä vetää keuhkonsa täyteen ilmaan.  -Juuri sillä hetkellä minä olen saattanut haukata palan ruisleipää. Siinä sitä sitten ollaan lähellä tukehtumista, Aadolf puoleksi harmistuneena puoleksi huvittuneena parahti.

Kropan hengitystoiminta liittyneenä ruokailuun laajeni kumppanuksilla koskemaan lähes koko globaalia maailmaa. -Tyynen meren saarilla hengitetään. Antarktiksen ylittäminen onnistuu, kun hengitys kulkee, isäukko pohdiskeli. Pälpätettyään aikansa isäukko huomasi ohittaneensa kylmästi Aadolfin huolen. 

Isäukko paikkasi nopeasti myötätunnon unohtumisen. – Sinun pitää huomenna varata aika erikoislääkärille,

-Sen teen, Aadolf lupasi.  

Nauraa voi vain silloin kun on syömättä

Isäukko ymmärsi, mitä kropan kanssa painiskelu oli. Aadolfia kunnioittaen hän ei sen enempää udellut tämän kurkkuongelmasta. Sen sijaan hän täydensi aiemmin sanomaansa.

-Hengitys tapahtuu suun ja nenän kautta. -Kutakin aukkoa yksinkin käyttäen hengitys sujuu, mutta jos sinne menee samalla savua voi olla hankalampi vetää henkeä, Aadolf täydensi.

Keskustelussa suun sisäosaa koskeva huoli ei toistaiseksi kaveruksilla millään tavalla liittynyt tupakointiin. Tai oikeastaan se toisella heistä liittyi, mutta sitä hän ei halunnut kaverilleen kertoa. Aadolf nimittäin oli salaa isäukolta tupakoinut jo vuosia. Aadolf halusi toistaiseksi pitää asian omana tietonaan, mutta häntä myös kiinnosti silti puhua asiasta. -Mitä mieltä olet tupakoinnista, hän kysyi. Vaikka häntä hiukan nolotti puhua tupakoinnistaan, niin silti häntä kiinnosti kuulla mitä isäukko oli siitä mieltä. Hän oli alkanut epäillä, josko kurkun karheus sittenkin liittyisi tupakointiin. -Tupakasta menee keuhkoihin muutakin kuin ilmaa, hän sanoi.

Isäukko yllättyi puheenaiheen vaihdoksesta, mutta pysyi juonessa ilman muuta mukana ja sanoi: - Tupakointi on kasvien kuivattuja lehtiä sisältävän käärön imemistä. Muodostuu savua.  Isäukko ei polttanut. Tosin joskus nuorempana hän oli sitä kokeillut, mutta se oli jäänyt siihen. Hänelle oli tullut paha olo ja hän oli oksentanut. Isäukko kuitenkin tiesi miltä tupakka maistui. 

-Joopa, ja savu ja ilma menevät yhtä aikaa keuhkoihin. Aafolf tunsi lievää syyllisyyttä siitä, että oli kenties ollut vammauttamassa itse omaa kurkkuaan. Sitä kehon kohtaa, jolla on suuri merkitys myös ruuan nielemisessä.

Aadolf oli ajatellut pitävänsä sauhuttelun omana tietonaan. -Jos kerron isäukko taatusti vaatii minua lopettamaan. Aadolfille salapolttelu oli eräänlainen lepopaikka, vaikka hän tiesi polttelun vaarat. Hänen oli ollut yleensä haasteellista löytää paikka, jossa hän voisi vetää nuo salasauhunsa, kuten tälläkin kertaa.  

-Tupakkaa tekisi mieli, Aadolf mietti, mutta ei edelleenkään sanonut sitä isäukolle. Sen sijaan hän mielessään jo kehitteli suunnitelmaa, miten pääsisi vetäisemään edes parit sauhut taskussaan olevasta puolikkaasta sätkästä. Hän poltti sätkiä eli kääri ne tupakkapussissa olevista puruista ohueen paperiin.  

Aadolf oli hermostuneen näköinen, jota isäukko alkoi ihmetellä. -Onko jokin hätänä hän kysyi ja suuntasi ihmettelevän katseensa kohti Aadolfin taskua, jota tämä hypisteli vähän väliä. -Ei minä vain etsin nenäliinaa taskustani, Aadolf vastasi ja yritti muka niistää nenäänsä toiseen käteensä. -Lähden käymään wc:ssä ja niistän siellä. -Älä mene minulla on nenäliinoja repussa, isäukko sanoi ja jatkoi äsken kesken jäänyttä keskustelua hengityksen merkityksestä. -Ah, Aadofl parahti ja otti käden pois taskunsa läheltä.

Hengitys ei noin vain pysähdy.

-Ilman vaihtamisesta puheen ollen, vauvat osaavat taidon synnyttyään. Ne osaavat syödä ja hengittää yhtä aikaa.

Isäukko heitti ilmaan kommentin ollen aidosti kiinnostunut Aadolfin vastauksesta. Mistä hän olisi tiennyt, että Aadolfia kiinnosti juuri sillä hetkellä enemmän parit sauhut. Isäukko yritti jatkaa keskustelua huomaten siinä tiettyä kangertelua.

-Vasta maailmaan tulleen ääntely on ihme, Aadolf nyökytteli. Hällä oli jo hiukan tukala olo. Tupakan tuska oli valtava. Ällistyttävää on sekin, että niin pienellä ovat kaikki tarvittavat kropan osat ilman vaihtoon, hän pystyi kaivamaan mielensä sopukoista.

Isäukko oli ihmeissään. -Mistä Aadolfin taskun hypistely johtuu, hänhän sai nenäliinansa. Huolimatta kummistelustaan, hän silti jatkoi siitä mihin he olivat äsken päässeet. -Hyvin vanhana tuskin enää jaksaisikaan ottaa ja päästää ilmaa edestakaisin. Silloin hengitys vaimenee luonnollisesti, isäukko pähkäili.

Vedessäkin voi hengittää

Molemmilla virvelit jo vuorotellen alkoivat jutustelun aikana nykiä. Silti kumpikaan ei vielä ollut saanut sintin sinttiä. Aadolf oli kääntynyt katsomaan kohti järven pintaa ja sen alla mahdollisesti näkyvää liikettä. Aadolf oli helpottunut, kun myös isäukko käänsi silmänsä pois hänestä kohti ulappaa.

Aadolf vaihtoi virvelin mato-onkeen ja kiinnitti matolaatikosta yhden lieron ongenkoukkuun. Hän siirtyi hieman etäämmälle, mutta oli silti kuuloetäisyydellä. Aadolf loikkasi metrin päässä järvessä olevan laakean kiven päälle seisomaan. -Sieltä käsin tulee ehkä se soppakala, Aadolf toivoi ja heitti koukun järveen. Hänen tupakantuskansa oli hiukan lientymässä. Syynä se, ettei hänellä näyttänyt olevan tilaisuutta lähteä sauhuttelemaan. 

Isäukko raapi käsivartaan, johon oli juuri hyttynen pistänyt kuunnellen tarkalla korvalla mitä Aadolf sanoo.  -Ilma, jota hengitämme, on suunnilleen samanlaista kaikkialla. Luonto on tämän ottanut huomioon lukuisilla tuoksuillaan. Ilman tuoksua ruokakaan ei maistuisi.

Kertoilu jatkui kykyyn vaihtaa ilmaa.

Aafolf muuttui kärsimättömäksi. Hän nousi seisomaan korkeammalle rantakivelle. Aadolfin tupakantuska palasi. Pian se yltyi liian suureksi. - Nyt on keksittävä jokin tekosyy päästäkseni johonkin vetämään parit sauhut, Aafolf puhisi mielessään.  - Hengityksen mukana sisuskaluihin virtaa hyistä ilmaa, jos on talvi. Nenän kautta kropan yläosiin kulkeva ilma muuttuu leudommaksi. Suusta ulos tuleva ilma on jo lämmennyttä, isäukko tarinoi.

-Paksu kaulaliina estää parhaiten kylmää viimaa tunkeutumasta kurkkuun. Ikään kuin lämpöpatteri estäisi lämpöä karkaamasta. Lämmintä ilmaa jää kaulaliinan sisälle, isäukko puheli ja nykäisi oikein voimalla virveliään. Siinä samassa kuului napsahdus. Siima oli katkennut.

Isäukosta oli hauska tarinoida talvesta lämpimän auringon katveessa. Siiman katkettua turinointi loppui siihen. Molemmat hätääntyivät siiman katkeamista, koska myös iso koukku jäi samalla veteen. -Ehkä se jäi kiinni tuonne kaislikkoon. -Minäpä otan tuon soutuveneen ja lähden irrottamaan sen, isäukko ehdotti. Aadolf kuitenkin ehti ensin. -Ei, kyllä minä voin mennä. Aadolf ei halunnut hyvän ystävänsä menevän riskialttiiseen paikkaan. -Sinähän voit pudota veneestä ja hukkua, hän huudahti. 

Turha on pelätä tukehtumista vaatteeseen

Aadolf oli jo luopunut toivosta, että saisi tilaisuuden häippäistä hetkeksi.  

 Isäukko sai sanottua vielä sen lauseensa, joka hänellä oli mielessään, mutta sitä ei voinut jättää sanomatta, koska se olisi muuten jäänyt vaivaamaan. -Sitä kun osaa automaattisesti oikealla hetkellä siirrellä liinaa edestakaisin tarvitsemansa hengitysilman mukaisesti.

Huutoon tarvitaan voimaa. 

Hetkeen Aadolf ei tiennyt mitä sanoa. Isäukko oli juuttunut talveen, mutta Aadolf halusi jo takaisin lämpimämpään vuodenaikaan.

-Niinpä, talvi on lähes tuoksuton vuodenaika. Keväällä ilmaan pääsee lukuisia ihania tuoksuja. Monet puut ja kasvit laskevat ilmaan hajuja, jotka virtaavat vapaasti sieraimista sisään, Aadolf sanoi hiukan tavanomaista kovemmalla äänellä.

Ylöspäin ja alaspäin

Siiman katkeaminen keskeytti intensiivisen jutustelun. Lopulta Aadolf kuitenkin melko helposti sai irrotettua loppuosan siimasta. Koukku oli jäänyt kiinni kiven koloon. Pienellä hivutuksella Aadolf sai sen irrotettua ja pois vedestä.

Kaikki touhuilu alkoi ramaista molempia, mutta vain isäukkoa niin paljon, että käytyään rantakalliolle pitkälleen hän nukahti.

Siinä samassa kevyt tuulenvire kuivatti Aadolfin kurkkua ja hänen äänensä särähti

Kuinka ollakaan, vaikka Aadolfille tarjoutui maailman paras tilaisuus alkaa sauhutella hän ei sitä tehnytkään. Sen sijaan hän jatkoi onkimista itsekseen isäukon koisiessa tyytyväisenä vieressä. Isäukon herättyä kalasaalis oli Aadolfin toimesta kasvanut. Oli tullut joitakin ahvenia, mutta pienimmät hän oli heittänyt takaisin kasvamaan.

Isäukko herättyä molemmat jatkoivat vielä kalastusta hiljaisina miehinä. Isäukko sai ison hauen, jonka he päättivät jakaa puoleksi kalakeittoa varten.

 

. Puhaltaminen tekee ruuasta syötävämmän

 -Kalakeitto on ruokalaji, jossa on kalaa, perunoita ja kasviksia. Kuuma kalakeitto poltti minulta kerran kielen, Aadolf manasi samalla kun hän keräsi kamppeitaan kasaan kotiin lähtöä varten.  

-Vähän jäähtynyttä on kivampi maistaa, isäukko siihen totesi. Hänellä reppu oli valmiina odottamassa autoon kuskaamista ja kotiin lähtöä. Aadolfin oli nyt helpompaa hengittää, sillä hän oli päättänyt lopettaa tupakoinnin. Kurkku lakkasi nopeasti tuntumasta karhealta

KASVOJEN SILOTUS

Isäukko oli kuullut puskaradion kautta uudenlaisesta ryppyjen silotuksesta. Hän oli yhdeksi perjantai-illaksi saanut sellaiseen varattua ajan. -Siinä kuulemma hiotaan eräänlaisella santapaperilla kasvoja ja saadaan ne näyttämään hohtavilta.

Isäukon piti suunnitella syömisensä siten, ettei kesken hoidon tarvinnut lähteä vessaan. Monenlaiset kehotuntemukset vilistivät isäukon päässä. -Ajatus santapaperista vasten naamaa oli hurja, isäukko mietti.

Koska päämäärä oli kannustava, isäukko pystyi kuitenkin parhaalla mahdollisella tavalla valmistautumaan lähtöön.  -Halusin satsata vähän enemmän ulkonäkööni.

Aikansa kuluksi isäukko laittoi pyykit koneeseen. -Puhtaita kalsareita ei ollut koskaan liikaa. Tavalliset arkiaskareet saivat isäukon ajatukset pois toimenpiteestä.  

Kaikesta on joskus iloa

Rauhoittaakseen mieltään isäukko otti esille vanhan vihon, johon hän oli aikansa kuluksi koonnut itse keksimiään aforismi tyyppisiä mietteitä. Alettuaan laihduttaa mietteitä oli alkanut syntynyt entistä enemmän. -Kirjoittelin niitä suorastaan urakalla. Isäukolle mietteiden rakentaminen oli mieluisaa puuhaa. Hän ei keksinyt lauseita hyötymielessä.

 -Laihdutus on monipuolinen prosessi, joka nostaa esille monia tunteita ja ajatuksia. Painon pudotus on eräänlaista aaltoliikettä ja päivät ovat kaikki erilaisia. -Joku päivä on euforinen, sitten synkkä ja sen jälkeen tavanomainen. Se johtuu painon putoamisen aiheuttamasta kehon nesteiden liikkeestä. Laihduttajan mieleen putkahtaa jopa yhden päivän aikana mitä erilaisimpia tuntoja huomion ollessa kiinnittynyt pitkälti itsensä tarkkailuun.

-On hyvä purkaa mieleen kerääntynyttä kuonaa.  Järkevään ruokajärjestykseen palaaminen lisää luppoaikaa. -Se on hyvä täyttää kirjoittamalla.

Isäukon serkku oli saanut vihiä kyhäelmistä. -Laita ne kaikki yksiin kansiin, hän oli vinkannut. Isäukosta tuo oli ollut vitsi. Ei hän koskaan ollut ajatellut julkaista mitään. Eikä hän todellakaan uskonut olevansa edes riittävän kyvykäs suoltamaan lukijaa herkeämättä kiinnostavaa, johdonmukaista tekstiä. Serkun sanat olivat kuitenkin iskostuneet isäukon tajuntaan myönteisenä sykäyksenä.

Isäukko oli järjestänyt päivänsä kulun kiireettömäksi. Kasvojen käsittely oli vasta iltapäivällä, joten hänellä oli monta tuntia aikaa käytettävissä johonkin järkevään.

 -On ahdistavaa, jos kivuliaaseen hoitoon pitää juosta pää kolmantena jalkana, isäukko kauhisteli. -Isäukko ryhtyikin hommiin. Komeron päällä oli rivissä kolme laatikkoa. Molemmat niistä olivat täynnä muistikirjoja. Isäukko oli kirjottanut mietelmänsä käsin tavallisiin ruutuvihkoihin.

Osan älynväläyksistä hän oli raapustanut pienille paperilappusille. Suurin määrä isäukon viisauksista oli kuitenkin säilössä monenkirjavien kansien sisällä. Oli punaista kukikasta, tähteä, sydäntä, mustakantista, harmaata, raitaa ja ruutua. Vuosien varrella tallenteiden määrä oli vain kasvanut.

Isäukon kirjoittamien mietteiden joukossa oli monta paljonpuhuvaa lausahdusta. -Moni ilmaisisi ajatuksiaan toisin. Käyttäisi erilaisia sanoja. -Tänä päivänä minä itsekin kirjottaisin mieleen juolahtamiseni eri termejä käyttäen. Näkisin kaiken toisesta vinkkelistä, isäukko uskoi.  -Tuskin kenenkään ajatus ikuisesti täysin samoja latuja kulkee.

Totuutta päin käyvä kohtaa haasteet rohkein mielin.

Pesunkestävän etsiminen ottaa aikaa.

Silmät auki löytää parhaiten perille.

Valmis on kelvollista. 

Hyvä mieli kantaa.

Osa käyttää aikaansa keksiessään vieläkin parempia koukkuja.

Isäukon kyhäämiä ajatelmia.   

Jokin ajatelmista saattoi jonkun mielestä olla itsestään selvyys. Isäukko kirjoittikin tavallisista ihmisten asioista.  -Haen merkityksiä. Mies pyrki kiteyttämään elämisen osa-alueita tiiviiksi säkeeksi

Isäukko käytti lauseidensa muodostamiseen runsaasti aikaa, mutta hän ei jumittunut niihin. Teen pääpirteittäin lauseillani asian tajuttavaksi. Innostun lyhytsanaisuudesta ja pyrin kirjoittamaan kansantajuisesti. Miehen alkuajatuksena oli pyrkiä olemaan osoittelematta ketään.

Isäukkolla oli edellään aikaa kasvokäsittelyn alkuun, joten hän istahti nojatuolin nurkkaan vihkojensa sisältöjä läpikäymään. Isäukko poimi mietteiden joukosta yhden, josta hän ei enää muistanut mitä oli sillä tarkoittanut. Lause kuului: ”Silmät auki löytää parhaiten perille.”

Kunnioitus tulee toisen huomioon ottamisesta.

Isäukko oli toivonut, että vastaanotolla syntyisi hyvää vuorovaikutusta. Hän oli tästä serkunkin kanssakin puhunut. Serkku oli arvellut isäukon kanssa samansuuntaisesti, että kannatti valita suhtautumistapansa ennakkoon.

Serkulla oli ennustajan lahjoja. -Valittu interaktiotapa pysyy mielessä ja siirtyy automaattisesti mukana, menipä ihminen mihin tahansa, ihmisten kohtaamistaidoista perillä oleva serkku oli isäukkoa valistanut. Vaikka isäukko oli tuosta menetelystä jo jonkin verran tietoinen, hän entistä innostuneempana päätti kokeilla käsityksen toimimista kasvohionnan aikana.  

Isäukko tiesi, että odottaessa moni järkevä ajatus katoaa. Tekee jotain aivan päin mäntyä, kuten myöhästyy tai unohtaa lompakon kotiin. -Ehkä tuo miete ”Silmät auki löytää parhaiten perille” voisi viitata välillisesti serkun käsitykseen, isäukko uumoili ja järjesteli samalla esille ottamiaan vihkoja järjestykseen.

Kuten serkku oli sanonut, on hyvä suunnitella asiantuntijalla käyntinsä jo aiemmin. - Pitää mukauttaa kroppansa toimimaan sellaisena viikonpäivää, jolloin tapahtuu jotain vähemmän hauskaa, kuten jos joutuu kestämään fyysistä tuskaa. ”Silmät auki löytää parhaiten perille” viittaa ilmiselvästi serkun näkemykseen. -Kasvokäsittelyyn pitää syventyä oikealla tasolla, isäukko päätteli.

Täytyy olla jotain valmiina onnistuakseen

Isäukko silmäili muistiinpanoaan. ”Silmät auki löytää parhaiten perille” tarkoittaa, suhteuttaen sen serkun oppiin, että mihinkään suurempaan ei pidä ryhtyä sokeasti. -Myös naamakäsittelijä on valittava harkiten.

-Yö on silmien ummistamista varten. Kun pitää silmänsä auki tulee valittua itselle juuri siihen elämäntilanteeseen sopiva henkilö. Puskaradiostakin poimii juuri ne vinkit, jotka itsellä sillä hetkellä parhaiten toimivat. -Jos etenee päivästä toiseen silmät suljettuna, eksyy varmimmin ja meneekin jalkahoitoon, vaikka tarvitsisi hoitoa kasvoilleen.

Kasvojen käsittelijä on ihminen, joka vain tekee työtään ja yrittää parastaan. -On etsittävä sellainen ihminen, joka sopii itselle. -Jos pitää silmänsä auki ja etsii itselleen elämäntilanteeseeni täsmälleen sopivan kasvoihmisen, joka vaikkapa ymmärtää ylipainoisia, saa parempaa huomiota ja on itsekin ystävällisempi. Näin isäukko, aivan järkevästi päätteli.

-Kyllä. -On siis oltava valmis vastaanottamaan parasta palvelua mennessään laitattamaan pääkoppaansa kuntoon. Sitä tarkoittaa silmät auki oleminen.

-Silmät auki juuri oikeanlaisen hoidon löytäminen voi kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Siten ruodun saa säilymään parhaiten. Isäukko halusi pitää pärstänsä siinä kunnossa mitä se sillä hetkellä oli. Silti, vähän entrattuna.

Valittu strategia velvoittaa

Serkun mukaan syventyminen on mielen keskittämistä johonkin kohteeseen. Sen seurauksena mieliala muuttuu. -Kun satsaa runsaasti omaan osuuteensa, todennäköisyys toiveiden toteutumiseen on suuri.  

Isäukko otti serkun opastuksesta vaarin. -Sinun on vähän väliä mennessäsi naamamanipulaatioon talitettava itsellesi: ennakkoluulot nurkkaan. -Tätä isäukko toisteli pohtiessaan yhtä aikaa löytämänsä itse keksimänsä lauseen, ”Silmät auki pääsee parhaiten perille, syvempää tarkoitusta.

Positiiviset elämykset ovat tärkeitä

- Serkun menettelyä soveltaen, oli oltava positiivisesti latautunut mennessään uudenlaista hoitoa antavan kasvoja rassaavan henkilön luokse.  Oli uskottava hyvään lopputulokseen. Isäukko kävi mielessään läpi niitä asioita, joihin serkku oli häntä kehottanut satsaamaan. Yksi niistä oli, että oli vältettävä demonisointia. Tuo viime mainittu hiukan ihmetytti jo oman luonteensa mukaisestikin varsin myönteisesti ajattelevaa isäukkoa, mutta hän luotti serkkuunsa ja noudatti tämän ohjeistusta.

Mentyään sitten ”Silmät auki…”, ennakkoluulot nurkkaan heitettyinä uudenlaista kasvohoitoa antavan henkilön vastaanotolle isäukko oli ollut todella yllättynyt.  -Serkun oppi toimi.   

Asettuessaan hoitopöydälle kasvot ylöspäin isäukon mieli oli huolimatta perusteellisesta valmistautumisesta, pienessä myrskyssä. Hoitohuoneen katto oli halkeillut. Pinnan maali oli irtoillut sieltä täältä.  Yleisnäkymä oli ankea ja korjauksen tarpeessa. Työntekijä kuitenkin oli ollut loistava. Hän pystyi yhtä aikaa sekä raastamaan isäukon poskia, että kuuntelemaan tämän huolia.   

Asiakaspalvelija oli erityisen kokonaisvaltaisesti paneutunut isäukon painonhallintaa koskeviin haasteisiinsa. Työntekijä ei ylenkatsonut isäukon laihduttamista. Isäukko koki uuden tien löytyneen. -Haluan myöhemminkin mennä sen taitavan naamamanipuloijan käsittelyyn.   

Käytökseen satsaaminen maksaa vaivan.

Isäukko ei vielä alkuvaiheessa, odottaessaan naamaraastoon pääsyä, tiennyt oliko serkun käyttäytymisohjeistuksilla merkitystä. Raastosta saattoi puhua siitä syystä, että siinä kasvot muuttuivat syväkäsittelyn johdosta aivan kirkkaan punaisiksi. Toki tarkoitus oli hyvä. -Myöhemmin kun punakkuus vähitellen katoaa, tilalle tulee aivan uuden karheat kasvot, oli naamahoitaja sanonut.  

Pari viikkoa vastaanoton jälkeen isäukko oli ollut mykistynyt. Kasvot hohtivat siinä määrin nuorekkaina, että hän päätti juhlistaa sitä tuplajäätelöllä. -Joskus saa herkutella.

Silmät auki löytää perille tarkoittaa sitä, että turhat ennakkoluulot on hyvä karistaa. Silloin saa haluamansa kohtelun.  

 

ASKETTINEN ILTA

Teepannun kytkin napsahti. Kone aloitti kohinan. Isäukon mielentila muuttui muutamassa sekunnissa, kun hän kuuli, että Aadolf tulee käymään. Oli kiire saada iltapala valmiiksi.

Isäukko oli varannut syötäväksi tuttuja aineksia. Niitä, joista Aadolf piti. Isäukon asuinkumppani tykkäsi Aadolfista. Tänä iltana he kuitenkin saivat olla kahden. Vanhat koulukaverit. Puoliso lähti pääkaupunkiseudulle teatterimatkalle. Hän myös aikoi yöpyä paikkakunnalla

Aadolf piti teestä samoin kuin isäukko. Isäukolla olikin viljava kokoelma erilaisia teelaatuja hyllyssään. Löytyi mustaa, valkoista ja vihreää teetä. Lisäksi kaapissa oli nukkumista varten tarkoitettua uniteetä ja terveyttä edistävää yrttiteetä. Kaikkia niitä isäukko joi säännöllisesti.

Aadolfin toiveesta isäukko oli ostanut teen kanssa muutamia croissantteja ja vegaanista suklaata. Ensisijainen tarkoitus on yhdessä katsoa Maailman parhaat täytekakut -elokuva ja keskustella siitä siten. -Eli hyvin viihtyisä ilta on tulossa, isäukko myhäili vielä siinä vaiheessa, kun hän ei vielä tiennyt, miten kaikki lopulta kääntyy.

Rutinoitunut toistaa samankaltaista metodia.

-Keskeistä on juotavan valmistaminen vaatimukset täyttävällä tavalla, sanoi Aadolf kerran, kun hän oli ollut kyläilemässä isäukon ja tämän puolison luona. Se tarkoitti yksinkertaisesti perinteistä tapaa, jolla tee keitetään. Ensin hanavesi kuumennetaan kiehuvaksi ja sitten teepuruja haudutetaan vähintään kaksi kertaa kauemmin.

Rutinoituneilla teenkeittäjällä, molemmilla miehillä, oli tietoa, kantapään kautta tullutta kokemusta juomasta. -Väri ei saa olla liian voimakas. -Aina sävy ei kerro kaikkea, mutta se on suuntaa antava.

Vierailulla on alkukohta ja päättymishetki.

Vierasta odottava isäukko aloitti illan valmistelun pöydän kattamisella. Kellon viisarit lähenivät aikaa, jolloin Aadolf oli luvannut tulla. Vielä ei silti ovikello soinut. -Ehkä hän ei tulekaan. On joutunut perumaan jonkin syyn takia, isäukko aavisteli, vaikka minkäänlaisia merkkejä siitä, ettei Aadolf tulisi, ollut.

Isäukosta pöydän kattaminen oli kivaa puuhaa. -Kaiken tulee rimmata yhteen. Kaksin teetä juovalle kupin ja teelautasen asettelu on haasteellisempaa kuin jos teetä siemailee yksin. Tosin valitsen myös yksin ollessani silmääni miellyttäviä astioita ja servettejä. Kun vieras tulee, niin sitten olen vieläkin tarkempi, isäukko jutteli häärätessään pöydän ympärillä ja sijoitellessaan kuppeja ja lautasia paikoilleen. Isäukon mielestä huutokaupasta ostetut design -mukit olivat ihanteellisimmat illan tarkoitukseen ja hän kattoikin ne sitten pöytään.

-Astioiden on oltava tarkoitukseen sopivia ja miellyttävän näköisiä, isäukko mietiskeli tulevaa iltaa. Isäukko käytti harkintaa, eikä täyttänyt pöytää liialla tavaralla. -Ettei mitään tule epähuomiossa tönäistyä lattialle.

Tekonsa hyvin suunnitteleva palvelee loppupäiväänsä.

Isäukko oli tyytyväinen näkemäänsä. Hän siirsi vielä keittiöstä edellisenä päivänä ostamansa kukat olohuoneeseen. -Aadolf pitää näistä keltaisista ruusuista. Itse asiassa hän on hulluna niihin.

Aadolfin luonteen mukaista oli näyttää ja sanoa jos hän oli jostain jotain tiettyä mieltä. Aadolf myös vihasi epäpuhtautta. - Jos nuo likaiset astiat ovat näkyvillä tiskipöydällä, siitä kuulee varmasti, isäukko mumisi itsekseen. Nöyränä isäukko tyhjensi ensin täyden tiskikoneen ja lastasi sitten likaiset laitteen sisään. Junalle kiiruhtaneella puolisolla oli ollut tekemistä pakkaamisen kanssa. Säyseänä miehenä Isäukko oli tästä syystä luvannut hoitaa keittiöhommat.

Huolimatta paljosta työmäärästä isäukko tunsi energiatasojensa nousevan. Teeillan valmistaminen oli hänelle silkka ilo ja puuha sujuikin kuin itsestään.  

Isäukko ei halunnut pilata teenautintoa käyttämällä teepusseja. Sen sijaan hän kaivoi kaapista kaksi teesihtiä kumpaakin varten. -Varsinaisen teeaineksen laitan tarjoilukannuun, isäukko suunnitteli.

Croissantit isäukko oli hommannut aiemmin aamupäivällä käydessään muutoinkin kaupassa. Ne olivat suurikokoisia ja muhevia. Isäukko oli varannut yhteensä neljä croissantia, mutta luultavasti Aadolf syö niistä kolme. – Hänhän on varsinainen ahmatti, isäukko naureskeli.

Paras paikka teeiltaa ajatellen oli isäukon mielestä olohuone. Siellä oli iso sohvapöytä, joka on sijoitettu siten, että sen ääressä istuva näkee melko suoraan ulos. Ulkonäkymä on tasapainoinen ja sitä luonnehtivat monet istutetut ja itsestään kasvaneet puut ja pensaat. 

Olohuoneen valintaa puolsi sekin, että televisio oli lähellä. Ehkä juomme teetä ja katsomme elokuvan siinä samalla. Isäukko toivoi kaiken järjestelyn ilahduttavan vierasta.  -Koskaanhan ei silti tiedä, jos hän vaikka haluaakin juoda teensä keittiössä.   

-Ennen vieraan tuloa ja illan huipentumaa elokuvan katsomista on vielä tarkistettava, että kaikki oli kunnossa. Kuten, että elokuva löytyy sieltä mistä sen pitääkin löytyä ja että valmiina on juuri se elokuva, joka on tarkoitus katsoa. Hieno hetki lähestyi. Sen isäukko halusi vastaanottaa yhdessä vieraansa kanssa kaikki valmiiksi laitettuna. -Eipähän tarvitse sitten hosua, kun hän on paikalla.  

Aikaa riittää toimet täsmäävillä.

Isäukko oli hiukan huolissaan ulkoisesta olemuksestaan. Hän käveli hermostuneena edestakaisin keittiön ja olohuoneen väliä. Collegehousut, jotka isäukolla olivat sillä hetkellä jalassa, olivat tahriintuneet. Yhtä aikaa vaatehuolien kanssa isäukko mietti kannattaisiko teelehdet hauduttaa valmiiksi vai lisätä kuuma vesi vasta kun ryhdytään juomapuuhiin.

Isäukko oli jonkin teepussin kyljestä lukenut, että pussin pidempi uittaminen lisää teelehtien rauhoittavaa vaikutusta. -Aadolfhan pitää hyvin haudutetusta. Tämän muistettuaan isäukko ei enää epäröinyt valmistustapaa.

Vaivasi isäukkoa sekin, josko pelkät croissantit oli liian heppoinen teeleipä. Siitä syystä isäukko kaivoikin pakastimesta mustikkakakun sulamaan. -Sen kanssa jäätelö on hyvää ja sitäkin meiltä löytyy. Isäukko nosti tiskipöydälle jäätelökulhot, jotka hän oli löytänyt kerran kirppikseltä. Ne olivat kristalliset, ennen vanhaiset, kauniit, melko suuret kulhot. -Meillä pitää olla suuret jäätelöastiat, koska Aadolf kuitenkin haluaa syödä paljon,

-Synkronoimalla kaikki palapelin osat rimmaamaan saa aikaan onnistuneimman illan. Isäukolla oli hyvä olla. Vieras sai nyt tulla ja kun häntä ei vielä kuulunut isäukko ei oikein osannut muuta kuin pyöritellä peukaloitaan, koska kaikki oli valmista, eikä hänellä ollut muutakaan tekemistä.  

Motivaatio kiinnostuneella elpyy

Vihdoin Aadolf soitti ovikelloa. -Aloitin laihduttamisen, en tule sisään saakka, Aadolf ilmoitti torjuntaa uhkuen. Isäukolla löi pari kertaa tyhjää. Hän ei ihan heti edes pystynyt puhumaan mitään, niin kauhistunut hän oli kuullessaan Aadolfin sanat. Vähemmän harmistunut hän oli siitä, että tuoreet croissantit jäisivät vieraalta syömättä. Sen sijaan sen kuuleminen, ettei Aadolf ehkä tulisikaan oli hänelle valtava pettymys.

Jotain tällaista hän oli osannut odottaa, kun Aadolfista oli kysymys. -Hän laihdutti säännöllisin väliajoin ja onnistui siinä joskus paremmin toisen kerran huonommin. -Ei haittaa voimme juoda pelkkää teetä.

-Mutta en myöskään halua katsoa sitä elokuvaa. Sinähän kerroit, että se käsittelee täytekakun valmistamista. En voi katsoa sellaista ohjelmaa tällä hetkellä, Aadolf valitteli oven suussa.

Isäukon mieli myrtyi, mutta tunteitaan pidätellen hän ei toistaiseksi urputtanut, vaikka kyseessä alkoi olla täydellinen käännös ajatellen sitä kaikkea mihin hän oli valmistautunut. Niin kuin hän odotti tätä iltaa ja nyt kaikki on kuivumassa kasaan. Isäukko ei oikeastaan edes tiennyt mitä pitäisi sanoa.

 -Ei meidän ole pakko katsoa juuri sitä elokuvaa. Minulla on tiedossa myös yksi toinen. Se kertoo onnistuneesta laihduttamisesta. Katsottaisiinko sitä, isäukko kysyi Aadolfilta

Asiaa hetken mietittyään Aadolf kiinnostui sen verran tuosta toisesta elokuvasta ja siitä mikä se mahtaa olla, että hän suostui, vaikka vaikutti siltä, ettei hän todellakaan ollut innostunut koko vierailusta. -Sopii, hän lopulta sanoi.    

Muutosten salliminen ei ole hassumpaa

Isäukon alkuperäinen suunnitelma täydellisestä vierailusta mukavan elokuvan ja maistuvan iltapalan merkeissä sai uusia käänteitä. Isäukko oli huomannut, että Aadolf oli lihonut viime aikoina. Kuitenkaan mistään laihduttamisesta ei oltu puhuttu. 

-Miksi nipotat, Aadolf kysyi isäukolta. -En nipota, mistä sinä sellaista keksit. Isäukon oli myönnettävä mielessään, että Aadolfin yhtäkkinen päätös ollakin tulematta kylää ja alkaa laihduttaa juuri sillä hetkellä, kun hän itse olisi halunnut hiukan juhlistaa päivää oli mennyt hänen mukavuusalueelleen.   

Hän ei kuitenkaan halunnut vastustaa Aadolfin yhtäkkistä muutosta -Kyse on sinun kropastani ei minun. Pidetään sitten askeettisuusilta juhlavan teeillan sijaan. Isäukko oli jo päättänyt antaa tilaa Aadolfin pyrkimykselle alkaa pudottaa painoaan -On kuitenkin kiva, että ylipäätään tulit, isäukko sanoi Aadolfille.

Isäukko tiesi laihduttamisesta varsin paljon. Oikeastaan hän oli tyytyväinen illan vaihtuneeseen kulkuun.  Miksi hän ei siis auttaisi ystävääni, joka haluaa hoikistua. Samassa teekeitin pysähtyi. -Ryhdytään teelle, istutaan alas.

 

HÄÄT

Eräänä kauniina kesäpäivänä isäukko starttasi kaksipyöräisensä. -Pyöräily jos mikään on parasta painonhallintaa, isäukko iloitsi. Hän hyppäsi reippaasti tuliterän seitsenvaihteisensa satulaan. Mukana isäukolla ei ollut mitään. Ei edes rahapussia, kypärästä puhumattakaan. Isäukko yksinkertaisesti vain päätti lähteä katselemaan aurinkoisena kesäpäivänä paikkakuntansa kaunista luontoa, ihmisiä ja rakennuksia. -

Isäukko ohitti sillan ja yhden tehtaan piipun. Lähisukulainen oli kuulemma niistä jotain ollut rakentamassa vuosia sitten. Hieno piippu, jonka viereen oli kyhätty vielä toinen ja kolmaskin. Niistä yksi oli muita suurempi.

Isäukko jatkoi matkaansa. Hän ohitti reittinsä ensimmäisen kirkon, edesmenneen suunnittelijan luoman kivirakennuksen. Sitä käytiin isäukon tietojen mukaan ihmettelemässä Japanista saakka.

Harrastus sujuvoittaa kulun

Puiden taakse jäi tasakattoisia, matalia rakennuksia. Pienet talot näyttivät viihtyisiltä. Niitä oli monta kymmentä toinen toisensa tuntumassa hyvässä järjestyksessä. Isäukko tiesi elementtitalojen olleen tehtaan työläisperheiden koteja. 

Matkan jatkuessa isäukko saapui naapuripaikkakunnalle. Siellä asui ehkä viisituhatta ihmistä. Isäukko näki edessään alamäen, pienehkön epämääräisen vesialueen ja kauempana olevan tienmutkan.

Luonnon kauneuden rikkoi ilmeetön tehdas, joka nyt näkyi kokonaan. Oli isäukko ennekin näillä seuduilla, varsinkin kesäaikaan liikuskellut, mutta pyöräillyt ei koskaan. Tehtaan vieressä oleva lammikko tuskin on uimakelpoinen, isäukko pähkäili. Isäukko ajoi nopeasti auringon polttama otsa rusketusta odottaen tehdasalueen ohi.

Vedettä pärjää jonkin aikaa

Isäukko jatkoi matkaansa. Mitään hän ei mistään voinut ostaa, koska lantin lanttia ei ollut mukana. Isäukko huomasi männyt ja kuuset, sekä muutamia lautarakenteisia taloja molemmin puolin tietä. -Olisiko tuolla mäen takana joku, joka antaisi tilkan vettä. Isäukko pystyi olemaan tuntikausia syömättä, mutta juomista hän tarvitsi useammin.  

Mitään kioskia ei kuitenkaan näkynyt, eikä isäukko näin muodoin päässyt sammuttamaan janoaan. Niinpä hänen ei auttanut muu kuin työntää pyörällä eteenpäin. Isäukko siristeli silmiään, joita aurinko häikäisi.

Katseellaan hakemiensa myyntipisteiden sijaan edessä häämötti puinen kirkko. Jo toinen isäukon matkan varrella. Tie kiersi reitin varrella sijaitsevan rakennuksen siten, että sekä sen eteen, että sivulle näki hyvin. Ennen kirkkoa isäukon matkan varrella oli vanhaan aittarakennukseen tehty museo. -Sieltä saan varmasti vettä. Mutta museo olikin suljettu, isäukko harmitteli.

Kirkossa häät näyttivät olevan juuri alkamassa. Kauniilta näyttävä kirkko, jonka piha-alue oli kesäksi siistitty, sai isäukon hetkeksi unohtamaan veden tarpeensa. Väki oli jo ehtinyt sisälle kirkkoon. Ainoastaan hääpari enää nousi ylöspäin kirkon muutamia ulkoportaita.

Isäukko huomasi morsiamen valkoisen mekon, jossa oli pitkä helma. Aviopuolisoksi muuttumassa olevan hiukset olivat kirkuvan oranssit. Morsiuspari näytti nuoremmilta ihmisiltä.

- Toki he saattavat olla kertaalleen vihitty, vanhempi uusioparikin. Ovat vain niin hyvin maskeerattuja. Isäukon jano unohtui nyt kokonaan.

Tarkkakatseinen isäukko näki pyörältään saakka, mitä seuraavaksi tapahtui. Jotain seurasi morsiamen noustessa portaita ylöspäin. Yksi hänen morsiuskimppunsa sinisistä orvokeista putosi. Pieneksi hetkeksi isäukko muisti veden puutteensa nähtyään hautausmaan vihreät kastelukannut.

Nopeasti tarve taas unohtui, koska samaan aikaan isäukko kuuli naisen tuiskaisevan- Himputti!  Vaimoksi vaihtuva vilkaisi leveästi hymyillen kirkon ohi vinhaa vauhtia kulkevaa pyöräilijää. Ainakin isäukosta oli näyttänyt siltä kuin morsian olisi osoittanut eleensä hänelle. Isäukko vastasi nyökkäyksellä naiselle. Nopeasti isäukko tajusi, ettei nainen ollut ilmeisesti edes huomannut ohi pyöräilevää miestä. -Ehkä hymyksi luulemani olikin kauhistuneen irvistys.

Isäukolla oli oiva näkö. Pyörän selästä hän havaitsi morsiamen kumartuvan noukkimaan pudonneen sinisen kukan takaisin kimppuunsa. Tummapukuinen sulhanen näytti horjahtavan yhtä aikaa.

Isäukko huomasi tuon kaiken pyyhältäessään kirkon ohi. Rakennus oli riittävän lähellä havaintojen tekemiseksi. Vesi siirtyi pois mielestä. Tapahtumien kulku tempaisi liikkuvassa kulkuvälineessä istuvan mukaansa.

Kiinnostavaa tapahtumaa lienee mahdotonta jättää rekisteröimättä

Isäukko pyrki pitämään katseensa tiessä, mutta tapahtumien soljuminen kiinnosti häntä liikaa. Morsiamen käsi näkyi olevan hetken vasten kirkon rappusta. Sulhasen huomio taas oli sataprosenttisesti keskittynyt tilaisuuden muodollisuuksiin. Niinpä hän horjahdettuaan tallasi porrastasanteella pari sekuntia viivähtäneen morsiamen kämmenelle. Kukaan ulkopuolinen lukuun ottamatta isäukkoa ei ilmeisesti huomannut traagista tapahtumaa.  

Isäukko hätääntyi tapahtumien saamasta käänteestä. Hän hidasti vauhtia. Puukirkon kokonaan auki olevasta ovesta isäukko näki sisään pujahtavan onnellisen näköisen parin. Nainen oli työntänyt kätensä sulhasmiehen taskuun. -Siitä ilmeisesti vuosi verta, isäukko ounasteli.

Pyörällään ohi kulkevan jano pysyi poissa. Isäukko ryhtyikin matkan jatkuessa arvailemaan, mitä kirkon sisällä seuraavaksi voisi tapahtua.

Tiellä menevän kuvitelmissa alttarin edessä seremoniaa aloitteleva vihkipappi näki käytävällä häntä lähestyvän täydellisen pariskunnan. Häävieraiden joukossa totisempien kasvojen lomassa erottui hymyilyä ja tukahdutettuja naurun pyrskähdyksiä. Ehkä joku häävieraista sittenkin tiesi tapaturmasta. Vaihtoehtoisessa skenaariossa morsian pyörtyi, morsiamen kaaso joutui tilaamaan ambulanssin ja häiden jatkot pidettiin myöhemmin.

Isäukko ei tietenkään voinut tietää miten tapahtumat etenivät, koska hän ei nähnyt kuin osittain kirkon sisälle.

Jano voi mennä ohi

Pyörällään uusin ajatuksin viilettävä isäukko ei malttanut seisahtua kertaakaan koko reissullaan. Veden tarve meni itsestään ohi.  

Muutama mäki ja talo. Pikkukylä jäi taakse. Pyöräilijä palasi valtatien tuntumaan. Kotiin isäukko saapui samaa tuttua reittiä pitkin. Janonsa unohtanut isäukko polki ylämäet tyylikkäästi.

Paikallislehti uutisoi kirkossa tapahtuneesta dramaattisesta tapahtumasta. Sen verran taikauskoista porukkaa häissä oli häävieraan ollut, että moni ymmärsi lopulta tuon sattumuksen olevan ennusmerkki. Traaginen sattumus kirkon portailla ennen vihkimistä tiesi pariskunnalle hyvää onnea ja pitkää riemullista liittoa.

Tapahtumien runsaus hukuttaa hetkeksi vaivat

Isäukolle tapahtuneen merkitys oli realistisempi. -Ymmärsin, etten koskaan enää lähde pitkälle pyörälenkille ilman juomapulloa keskelle korpea, jossa on vain pari kirkkoa ja sata häävierasta.

Isäukon olisi kyllä kannattanut, jälkeenpäin ajatellen, pysähtyä hengähtämään ja sitten pikaisesti lähteä kotia kohti. Osuminen parahiksi hääjuhlien keskelle sai hänet unohtamaan kuivan suunsa. Jälkeenpäin tuo havainto mietitytti isäukkoa.

 

Kirjoitti: Eikku 

eikunpakina@gmailcom